Tässä yksi kauan sitten tekemäni mukapostikortti. Edelleen harjoittelin tuolloista Adobe tuoteperseen taitto-ohjelmaa.
Mulla on aina ollut kissoja kotikodissa tai kodissa. Aina. Jonkin aikaa oli kalojakin. Parhaimmillaan 800 litran akvaariossa. Ja parhaimmillaan kolmessa akvaariossa kerrallaan. Makean veden pikkupikkupikkuruisia pallokaloja 50 litran akvaariossa ja taistelukala toisessa pikkuakvaariossa uhittelemassa omalle peilikuvalleen. Ja sitten se iso tietysti.
Kaneja mulla oli joskus hoidossa. Silloinen kissani halusi yhtäkkiä olla kani. Se ei oikein tiennyt mitä ajatella niistä melkein saman kokoisista otuksista jotka söi heinää ja juoksi toistensa perässä. Se kissakin juoksi välillä niiden kanien perässä. Mutta kun ne oli vähän tylsiä. Kissan puolustukseksi se kuitenkin yritti kovin ja kun kanit söi kuivaa heinää, kissakin meni viereen ja söi kuivaa heinää. Se, jos mikä, on omistautumista uusille ystäville!
Aattele, jos sulla ois kani niin söisitkö sen kanssa kuivaa heinää vain siksi että kanille tulis mukavampi olo? Tai jos sulla on kissa niin söisitkö sen kanssa sen BARFfiruokaa? Raakalihapullia? Se ois omistautumista se!
Mä en ole tarpeeksi omistautunut kissoilleni. En syö samaa ruokaa kuin ne.
Mutta jotta päästään näihin kuvan hiiriin niin pitänee mainita että hiiriä en ole koskaan itselleni hankkinut. Ihan vaan hiirien mielenterveyden vuoksi. Koska --> kissat.
Mutta kerran otin hoitoon viikonlopuksi eksäni hiiret. Koska se ajatteli että ei ole mitään muuta paikkaa. Pidin hiiret kopassaan vessassa ja kissalle koko muu kämppä.
Tiedättekö missä se kissa vietti lähes koko viikonloppunsa? No eteisessä tietysti, suljetun vessan oven edessä.
Tarinalla oli onnellinen loppu. Hiirien kannalta. Ne pääsi kokonaisina ja ehjinä takaisin kotiinsa hoitopaikastaan.
Kissa pettyi koska ei saanut verta, karvoja ja suolenpätkiä.