On perin helppoa pysyä kärryillä kehityksestä, kun etsii julkaisuja, mistä uutisissa ei mainita. Jo kesällä suomen osavaltio osti 200 miljoonalla AZ-piikkiä, jota ei oltu vielä testattu, kuin muutamalla ihmisellä ekassa ja tokassa vaiheessa.
ChAd0x1 testataan plasebon sijaan Menigokokki, eli aivokalvontulehdus-bakteerirokotteeseen, sekä verrataan kummassa on enemmän haittavaikutuksia. Lisäksi K-koe-ihmisille annetaan Parasetamolia, joka peittää yleisimmät flunssan haittavaikutukset.
Kokeissa siis testataan, vähentääkö rokote oireita, immuniteettia ei etsitä. AZD1222-projektinimellä kulkeva simpanssien Adenovirus on geenimuunneltu sisältämään piikkiproteiineja. Bonuksena löytyy plasminogeenin aktivoijia, eli veren hyytymistä estäviä yhdisteitä.
Vaikka kokeissa on jopa löytynyt selkäydintä tuhoavia oireita, uudenlainen 3.vaiheen testaus on käynnissä. Kaikki on huippusalaista, joten tuloksia tuskin kukaan tulee näkemään. Haittavaikutuksia on kielletty kirjaamasta kaikilta terveydenhuollon työntekijöiltä.
Tässä saattaa tulla mieleen tärkeä kysymys, onko lääke sairautta vakavampi? Tieteellisen jargonin sekaan on ujutettu hienoja termejä, jotka selvittämällä varoitusmerkit vain lisääntyvät. Luetun ymmärtäminen ei ole koskaan ollut tärkeämpi taito.
Toiset 300 miljoonaa on varattu haittavaikutusten korvauksiin, sillä lääkeyhtiöiden sopimukseen kuuluu syytesuoja. Jos kymmenien tuhansien ihmisten joukosta on löydetty vain kymmenisen sopivaa kokelasta, kenties kaikki ei ole kohdallaan?
Informaatio-aikana tieto on valtaa, kyllähän se on netin syövereistä opittavissa, mutta suurten teknologiafirmojen alustoilta sitä tuskin löytää.
