Jääräpäisyydestä on ollut hyötyä monessa asiassa. Varsinkin uusissa trendijutuissa, se agenda taustalla on aivan selvää. Tuotteita ilman tarkoitusta, ideologioita ilman järjen häivää.
Jos hypoteesi mikrobien vaarallisuudesta pitäisi paikkansa, 10v reppureissailua harrastaneena sitä täytyisi olla jo melkoisessa rapakunnossa. Yli 10 hengen nukkumahuoneita satoja erilaisia, kansainvälisten kaverien ympärillä.
Yli 15v ei ole tarvinnut lekuria tavata, kun ymmärtää kehoaan ja suhtautuu asioihin avoimesti. Omaisuutena repullinen vaatteita ja luuri, ei ole sellaista menettämisen pelkoa.
Aurinkorannoilla maskipakko alkoi jo 9kk sitten, ulkonaliikkumiskieltojen lisäksi. Aikansa pystyi toimimaan itsenäisesti, mutta pian porukka alkoi pelkäämään normeja rikkovaa. Hämmennys on suuri, kun säännöt vaihtuvat parin viikon välein.
Pienimmän haitan ajatustavalla siis maski on esillä pärställä kun isommassa joukossa kulkee. Videoita tehdessä henkeä täytyy saada, sekä kävellessä erilaisissa maisemissa.
Se on hienoa Espanjassa, kasveja riittää ja korkeuserojakin pääsee kokemaan. Aurinkoa näkee päivittäin, ei siis ihme miksi ihmisiltä halutaan evätä vapaus matkustaa. Se on suurin menetys, seikkailla sinne minne nenä näyttää.
Nyt on ehkä suurin punnerrus takana, lohkoketjuprojekti on ottanut tuulta alleen ja tieto pääsee leviämään estoitta. Uusi videopalvelu kasvamassa ja toivo lisääntymässä.
Niukkuus on keinotekoista, resursseja löytyy verkostojen kautta ja toisia auttamalla täydestä sydämestä pitää huolen auttajasta. Pienikin kipinä voi sytyttää kiukaan, josta voi nauttia moni ihminen.
Ennenkaikkea edessä on mielen vallankumous, heräämisestä puhutaan paljon ja savuverhot ovat niin paksuja, että dinosaurusmediolta on hankalaa saada relevanttia tietoa. Eräänlaisena mustana huumorina ehkä menee, mutta reaalimaailman kokemukset näyttävät toisin.
Varsinkin henkinen puoli on pinteessä, vaikeaa tukea muita kun itsekin murrosten keskellä. Erakoitumista ja maadoittumista, aktiivisen sosiaalielämän vastapainona. Intuitiota seuraamalla pääsee pitkälle.
Eräänlainen havainnoiva meditatiivinen tila on yleistä kaduilla kulkiessa, väenpaljoudessakaan törmäyksiä ei tapahdu. Erilaisia rakennuksia, kasveja, putiikkeja, sekä ihmisiä.
Onneksi on saanut asua parisen vuotta historiallisessa puolipalatsissa, jota on ajan patina kohdellut kovin. Eräänlainen rauhallinen henki on syntynyt, varsinkin kun ulkomaiset työntekijät ovat palanneet kotikonnuilleen ja rakennus tyhjentynyt.
Heimon viimeisenä pitää pitää lippua korkealla, maailma muuttuu ja itselle se on vain mahdollisuus nähdä sitä uusin silmin. Yhteen perspektiiviin jumiutuminen estää koko spektrin kokemisen!
