Kuvitellaan, että valmistaudumme saunomiseen ja ennen sisään ryntäämistä on hyvä riisua pois turhat suojukset. Eräänlainen perinteinen temppeli, johon oli tapana tuoda lahjoja hengille puhdistautumista vastaan.
Jos vaikka takki unohtuu päälle, kokemus ei ole kovin miellyttävä. Siksi olisi hyvä luoda jonkinlainen eettinen koodisto, jotta mahdollisimman monen ihmisen kokemus olisi antoisaa ja suurimmat ristiriidat jäävät syntymättä.
Eli jos voimme antaa toisten ajatella omalla tavallaan, kommunikoiden sydänalasta käsin, ei ole tarvetta sensuurille tai halveksinnalle. Jos vielä pystyy unohtamaan yhteiskunnan normit, yhteisö toimii kuin itsestään.
Mitä enemmän valheita paljastuu, sitä paremmin voimme vaikuttaa asioihin. Monella on ymmärrettävästi pelko puserossa, sillä entiset rakenteet ovat romahtaneet, eikä vaihtoehtoja ole mediassa esillä. Elämänkokemus tosin opettaa, että mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.
Eräs hankalin murrettava illuusio on raha, oletetaan että on vain yhdenlaista vaihdon välinettä, vaikka netti on pullollaan vaikka minkälaisia toteutuksia. Eräs todella pitkään mielessä ollut idea on ollut ajatus rahasta, joka ei ole keinotekoisesti niukkaa ja sisältää oleellista informaatiota.
Yhtä lailla kuin Anarkismi ei ole moraalin puutetta, vaan hierarkioiden. Luodaan omat säännöt ja unohdetaan vanhat hulluudet. Usein tosiaan unohtuu, että Kap ja Kom eivät ole läheskään ainoita vaihtoehtoja. Tai että poliittiset puolueet ajaisivat ihmisten asiaa.
Vasemman “laidan” puolella on sama ongelma kuin “oikealla”, annetaan ideologisten ajatuspierujen tuhota järkevä kommunikaatio. Oikeasti kun on enää Fasistisia vaaliliittoja, kukaan ei kyseenalaista täyttä yksityistämistä eli toimintojen luovuttamista suuryrityksille tai terveydelle vaarallisten toimintojen pakottamista.
Olisikin kiva pohtia pohjaa uudenlaiselle järjestelmälle, hajautettu sekä paikallinen. Aikapankit olivat hyvä ensiaskel yhteisötaloutta kohti, mutta sääntö-suomen kehittyessä sekin torpattiin jo vuosia sitten. Korvaavaa ei jostain syystä ole näkynyt, joten se pitänee tehdä.
Kryptopuolella on tullut leikittyä Tokeneilla, eli merkeillä. Jotkut ovat tarkoitettu vain vaihtoon, mutta kehittyneimmissä on sisäänrakennettuna sopimuksia, jotka automaattisesti palkitsevat julkaisuista ja kommenteista, eli mielenkiintoisinta sisältöä ei salata, vaan päinvastoin siitä saa pisteitä.
Eli mitä jos itse “rahassa” on itsessään dataa, eräänlaisia digitaalisia riimuja? Vaihtamisen sijaan/lisäksi olisi mahdollista tehdä omia sopimuksia, lisenssejä ja vaikka mitä. Ja jos “väline” ei ole velkapohjainen, sisäänrakennettua niukkuutta ei ole, vrt. Euro, joka syntyy velkana.
Arvohan on juuri se minkä ihminen millekin antaa. Onko parempi palkita saastuttavia kaivoksia sadoilla miljoonilla vuosittain, kuin naapuriapua? Ongelmia ilmeisesti syntyy vain, jos massit ovat liitettävissä Euroihin (tunti). Mutta miten vetää välistä jos ei ole numeropohjainen alusta, jossa käytetään NFT:tä eli vaihtomerkkejä? Kyseessä voi olla vaikka kuva, teksti tai miksei vaikka ääni.
Sitten voisi olla jopa muuttuvat merkit, joihin tulee lisää sisältöä sitä mukaa, kun niitä käytetään. Monessa hajautetussa organisaatiossa on valitsijat, joita tuetaan äänellä perinteisen demokratian tyyliin, sekä tukitokenit parhaille uudistuksille ja kehityksille, joista keskustellaan yhdessä.
Eli kaatuneen järjestelmän tilalle solidaarinen, avoin ja altruistisia yhteisöjä. Eri some-kanavien hävittäessä tilejä ja sisältöä kiihtyvään tahtiin, ei ole helppoa pitää yhteyttä muihin kaltaisiinsa. Varsinkin, jos sattuu olemaan Liittovaltion toisella laidalla.
Nykyään on suuntana tietokonesivustoissa modulaarisuus, eli sivusto on kuin työpöytä-ohjelma selaimessa. Vue3 esimerkiksi tekee ihan omanlaisten audiovisuaalisuuksien esittelystä paljon helpompaa, kuin ennen, jopa 3-ulotteisena.
Kysymys kuuluukin, mitä kriteereitä ja asioita säännöstöön voisi lisätä, jotta kokemuksesta tulisi mahdollisimman hyvä?
Originally posted on Sydänten Voima. Hive blog powered by ENGRAVE.
