Miten voi pieni ihminen olla näin innoissaan ja iloinen juurista! Siitä että niitä on.
Äitini ja siskoni ovat oikeita viherpeukaloita. Minä en ole ikinä ollut. Pidän kyllä kaikesta kasvavasta, kukista ja vihreästä, mutta koska olen aina ollut niin epätasainen ja epäsäännöllinen ihminen kaiken sen suhteen mikä ei ole ollut minulle elintärkeää juuri silloin, olen tappanut lähestulkoon kaikki kasvini liialla tai liian vähällä huolehtimisella. Ja mikä on selvinnyt hoidosta tai hoidon puutteesta huolimatta, ei ole selvinnyt kissoista. Kukaan ei kertonut Roosalle että traakkipuuta ei kannata syödä, se on kuulemma myrkyllinen. Eikä kukaan myöskään kertonut Amandalle, riittävän painokkaasti, että joulutähti on myrkyllisten listalla. Sitä ei kannata syödä. No myöhäistä se siinä vaiheessa oli kun ei ollut jäljellä enää mitään muuta kuin ranka. Niin vihreät kuin punaisetkin osat oli kelvanneet.
Mutta nyt mulla on kasteluaikataulu mistä aion pitää kiinni. Tahtotila saada nämä rehut kukoistamaan. Varjella niitä kissoilta, lannoittaa sopivasti ja kysellä kasveilta säännöllisesti mitä niille kuuluu ja onko kaikki hyvin. Tuijotella niitä joka päivä vähintään puoli tuntia.
Tunnen jo nyt kaiken tämän vihreän vaikutuksen elinmukavuuteeni. Sen positiivien energian, vetovoiman, magneettikentän, auran ja mitänäitänyton. Ja niiden vaikutusten vaikutuksen. Ripple effect.
Isäni vanhemmat syntyivät Kuolemajärvellä. Samoin isäni isosisko ja isoveli. Isäni syntyi Salossa.
Isoisäni kuoli luotiin. Ei heti, vaan vuosia myöhemmin. Rintamalla, lähelle sydäntä sijoittunutta luotia ei tuolloin uskallettu leikata pois, koska leikkaus olisi ollut liian vaikea ja kuolema olisi ollut hyvin todennäköinen. 1956 isoisäni lähti Helsinkiin sydänleikkaukseen. Tai siis luodinleikkaukseen. Tuolloin lääketiede ja kirurgia oli kehittynyt huomattavasti niin että leikkaus päätettiin toteuttaa. Isoisäni putosi Helsingissä sängystä ja sai sydänkohtauksen. Ilmeisesti luoti siirtyi. Sydän sekä luoti isoisineen ei koskaan päässyt leikkaukseen asti.
Ennen jälkipolvien syntymää koetut pelot ja voimakkaat traumat kuulemma periytyvät. 1, 2. Jopa kolmansiin sukupolviin asti. Isäni vanhemmat sisarukset kokivat sodan ja evakon. Isäni ei. Ainoastaan sen vaikutukset.
On hyvä että on juuret. Tai siis tietää missä ne on.
Kuolemajärvellä.
Sekä lasissa ja jonkin ajan kuluttua mullassa.
