Herrajjesta!
Onpa aikaa edellisestä julkaisukerrasta. Mutta nyt olen täällä taas.
Jos on passiivisagressiivinen, mutta nauraa omalle sanomiselleen tai tekemiselleen niin onko silloin agressiivinen tai sen puoleen edes passiivinen? Kumoaako omalle oivallukselle naureskelu passiivisuuden sekä agressiivisuuden niin, että jäljelle ei jää mitään vai onko silloin ihan vain tavis, perushumoristi, joka murjaisee vitsin?
Tai entä jos kukaan ei kuule tai sen puoleen näekään sitä että naureskelet omalle passiivisagressiiviselle tokaisulle, mitä tässä nyt vielä mietitään että onko se edes passiivisagressiivista, mutta koska emme näin äkkiseltään sille parempaakaan, korvaavaa nimeä keksineet, niin nimitetään sitä nyt vielä passiivisagressiivisuudeksi, niin onko koko passiivisagressiivisuutta tapahtunut lainkaan?
Kirottuja olkoon kaikki ne päivät jolloin passiivisagressiivisuus menee hukkaan siksi koska sen kohde ei tajua sitä tai kukaan ei edes kuule!
Muutamaan kertaan on tullut mietittyä tuota entisaikojen ihmisten nimien kääntämisintoa. Että kun maiden, kaupunkien vaikkapa vielä ihmistenkin nimien pitää sopia eri kielisten suuhun. Toki tietysti Lontooseen on helpompi mennä kuin Londonseen. Londonheen? Pariisissakin kuulostaa tietysti paljon mukiinmenevämmältä kuin Parishissa. Mutta entäs sitten ne kielet joissa sanoja ei taivuteta? Sielläkin on päädytty kääntämään paikkojen ja ihmisten nimiä. Se on kyllä älytöntä. Siis onko tosiaan Wilhelm niin vaikea lausua englanninkielisille että siitä on pitänyt tehdä William? Willian Tell.
Laiskuutta, laiskuutta sanon minä!
Kyllä noi enkunkieliset sitten on niin... laiskoja.
Tosin, onhan nuo sentään kaksi aika samankaltaista nimeä. Siinä on melkein samat kirjaimet ja yhtä pitkiä. Että ehkä sen nyt jotenkin voi hyväksyä kun onhan se William englantia äidinkielenään puhuville niin paljon helpompi ääntää kuin Wilhelm.
Mutta arvatkaas minkälaiseksi nimeksi Wilhelm taipuu espanjankielisten suussa? Ette kyllä arvaa jos ette siihen ole aiemmin törmänneet. No se on tietysti Guillermo! Luonnollisestikin! Mitenkäs muuten. Paitsi että eihän siinä ole mitään samaa! Kuka ihme tuollaista käännöstä on ehdottanut? Guillermo Tell? Sehän muuttuu jo ihan eri ihmiseksi!
Eihän me suomessa ikin...
Yrjö III.
Siis mitäh?
George III.
Miten niin George on suomeksi Yrjö? Eikö olisi ollut mahdollista että nimi olisi vain suomellistettu suomalaiseen ääntämykseen sopivaksi ja kirjoitettaisi vaikkapa Keorke? Siis kaikkihan tietää Keork Otsin muttei Yrjö Otsia. Tai miten olisi Keijo? Keijo kolmas? (Kelju Kojootti Kolmannen isoveli) Siinä olisi mukavat etukirjainsoinnutkin? Tai sitten joku jiillä alkava nimi koska gee aika usein kääntyy jiiksi. Jussi? Juhani kolmas?
Mutta kun ei niin ei.
Tunnetaanhan me kaikki perisveitsiläinen Guillermo Tell ja brittiläistä siniverisyyttä uhkuva Yrjö.
Mikään ei ole niin kamalaa kuin kissantolpan uudistaminen kieputtamalla siihen uudet köydet silloin kun tolppa on osa isompaa kokonaisuutta ja kiinni seinässä sekä katossa. Tuntuu, että olisi ehkä helpompaa pyörittää koko kerrostaloa mieluummin kuin pujottaa järjetöntä hamppuköysikasaa tolpan ympäri uudestaan ja uudestaan, mikä ei ole millään tapaa järkeenkäypä ajatus koska se pirun tolppahan on kiinni sen kerrostalon seinässä enkä minä pääasisi sen ympäri siltikään yhtään helpommin. Mutta siitä huolimatta ajatus kerrostalon pyörittämisestä tuntuu helpommalle.
Sitä aloittaa koko projektin aina niin innosta puhkuen ja tomerana että: "Tänään minä olen hyvä ja ehtivä ihminen" ja: "Nyt kyllä uudistetaan teidän pikku karvaturrien kiipeilypuu tuosta noin vaan että heilahtaa!"
Näinpä.
Näinpä.
Aamukahvin jälkeen heti toimeen ja hamppuköydet esiin. Viisaana ihmisenä pitää tietysti hakea hanskat jotta kädet ei ole täynnä pieniä, näymättömiä piikkejä. Lisäksi muita apuvälineitä kuten ruuveja millä kiinnittää hamppuköyden päät tolppaan kiinni, ruuvimeisseli, sakset ja vasara millä voi hakata kieputettua köyttä tolpassa alaspäin jotta köysi olisi mahdollisimman tiiviisti tolpassa.
Karvaiset apurit ovat ilmestyneet paikalle valmiina pyörittelemään ruuvit sohvan ja kirjahyllyn alle.
"Mitä sää teet?"
Ennakoivana kissanomistajana olen tietysti laittanut pienen määrän ruuveja erilliseen rasiaan, mutta ei se mitään, siihen rasiaan on hyvä astua tai sitä on hyvä potkaista kun on tohkeissaan menossa takaisin kissantolpan luokse, jolloin ruuvien lattialle levitessä ja apureiden innokkaasti niitä vielä lisää ympäriinsä pyöritellessä, korjausinnostus katkeaa kuin seinään ja päätät vain keittää lisää kahvia, siirtyä tietokoneen ääreen ja tehdä vaikka jonkin toisen tekemättömän työn eli kirjoittaa pari riviä blogiin. Löysät ruuvit voi kerätä... tai siis lattialla olevat ruuvit voi imuroida pois joku toinen päivä.
