Puolitoista vuotta Espanjan uuden normaalin alla on opettanut paljon itsestä ja toisista ihmisistä. Kun ulkona liikkumisesta alettiin sakottamaan ja pahoinpitelemään sotilaiden toimesta, oli todella hankalaa nähdä valoa tunnelin päässä.
Yksin vieraalla maalla lukittuna neljän seinän sisään toisaalta antoi aikaa miettiä ja oppia uusien nettialustojen toimintaa. Eikä hirveästi kiinnostanut kauppaa kauemmas mennä kuonokopan kanssa, kunnes vuosi sitten löytyi kaveri, jonka kanssa alkoi seikkailujen videointi.
Yksinäisen suden viitta muuttui kissamiehen rooliin, pian ihmiset alkoivat kutsumaan nimellä el hombre gato tai catman. Kenties suorasanaisuus ja seikailijan sielu kiehtoo kanssaihmisiä.
Sittemmin on syntynyt julkisuuden kirous, jossa ihmiset jopa pelkäävät tulla juttelemaan. Vaikka ei sitä ole kummemmin muuttunut vaatimattomasta kulkijasta, suhtautumista näkee jos jonkinlaista.
Kun kuuntelee intuitiotaan ilman mediasta omaksuttua hypnoosia, pelko on kovin kaukainen juttu, vaikka säädökset muuttuu kuin tuulen suunta. Puoli vuotta on ollut rutiini, jossa majapaikka vaihtuu 2 päivän välein ja maisemat myös, seikkailuelämä on vähentänyt virtuaalista kommunikaatiota ja organisointia.
Oli se sitten enkelit tai universumi, lantin kilauttaminen kerjäläisen kuppiin tai kenkien lahjoittaminen kaduntallaajille on tähän mennessä suonut suhteellisen hyvän vapauden ja huolettomuuden. Toiset kutsuu sitä karmaksi ja toiset tuuriksi, kenpä tietäisi lopullista totuutta.
Nyt elämme dualismin kulta-aikaa, jossa tietämättömäksi koulutetut toistavat mantrojaan ja uteliaat yrittävät varoittaa vaaroista. Hypnoositeknologian myötä faktat ovat toissijaisija, toisin ajattelevat nähdään vihollisina.
Hajoita ja hallitse- taktiikka jyllää, oikein tai väärin, se tärkeä Ehkä- konsepti on päässyt unohtumaan. Mielenhallinta on niin vahvaa, että kultainen keskitie jää usein käyttämättä.
Ainoastaan omaan elämään voi vaikuttaa pysyvästi, vellooko itsesäälissä ja näkymättömän uhan pelossa, vai kokeileeko rajojaan ja rakastaa myös maski, passi, sekä injektiokauppiaita. Ehkä pitää vain hyväksyä, että toiset sielut eivät ole pelastettavissa.
Vanhan sanonnan mukaan, paistaa se aurinko risukasaankin. Voimme luoda omannäköisiä yhteisöjä romuttuneiden rakenteiden tilalle. Paikasta riippumattomia ja sensuurivapaita toteutuksia on reilusti, niitä vain pitää alkaa käyttämään.
Sen vuoksi on tullut paasattua lohkoketjuista, hajautetut yhteisöt omatekoisine vaihdon välineineen poistaa tarpeen hierarkioihin ja niukkuuteen. Tämäkin teksti on suollettu omin näppien suomentamalle alustalle, jossa ei ole välikäsiä tai organisaatiota.